Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Kuinka se voi olla toisille niin luonnollista?

Ihmettelen aika usein, kuinka luonnollisesti lasten vanhemmat juttelevat lapsistaan. Lapset ovat ihan arkisten kahvipöytien keskusteluaihe eikä kukaan tunnu hätkähtävän puhuessaan päiväkotikuvioista tai ruokailuista tai harrastuksiin kuljettamisista tai muusta. Niistä ihan vain jutellaan ja itse tunnen aina pudonneeni paikalle ulkoavaruudesta.

Voinkohan minäkin jonakin päivänä osallistua keskusteluun aivan arkipäiväisesti? Heittäisin huokauksen aamuraivareista ja pohtisin kurahaalaripulaa. En edes ymmärtäisi hätkähtää.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Vertaistuki sairauden ympärillä

En ole Endometrioosiyhdistyksen jäsen, mutta liityin joskus yhdistyksen Facebook-ryhmään nimeltä Endometrioosittaret. Ajattelin ryhmästä olevan minulle hyötyä, vaikka vierastankin ajatusta tulla määritellyksi sairauteni perusteella. Endometrioositar. En todellakaan ole! Kamala nimitys kamalaa tautia sairastavalle. Miltä kuulostaisi vaikkapa syövätär tai reumatar? Aika järkyttävälle minusta.

Joka tapauksessa liityin ryhmään, jotta saisin tietoa ja tarvittaessa myös muuta vertaistukea. Pari kuukautta sitten huomasin kuitenkin ryhmän toimineen minun kohdallani aivan päinvastoin. Ryhmä on täynnä toinen toistaan pahempia tarinoita endometrioositapauksista, joita ei saada hoidetuksi millään konstilla. On työkyvyttömyyttä, jatkuvia leikkauksia, epäonnistumisia ja uskomattoman pahoja kipuja.

Astuin ansaan, jossa kuvittelin oman tilanteeni olevan aika hyvä. Pystyn käymään töissä ja pärjään lopulta melko kohtuullisilla kipulääkemäärillä. Monella muulla on paljon pahempi tilanne. Kuvittelin, että niin lääkäritkin ajattelisivat. He ovat nähneet pahempaakin, joten tuskin he minun kivuistani paljon hätkähtäisivät. Kuitenkin he hätkähtivät, ehdottivat leikkausta ja sanoivat, että tämä ei voi jatkua näin.

Olisin myös periaatteessa halunnut kysyä tietoa ryhmästä, mutta en kehdannut. Tuntui niin mitättömältä valittaa, kun muilla oli paljon pahemmin.

Lopulta tajusin ryhmän seuraamisen aiheuttavan minulle enemmän haittaa kuin hyötyä. Tajusin poistua ryhmästä ja oloni parani kummasti. On kurjaa, että vertaistuesta voi tulla kaksiteräinen miekka. Monella tavalla se on elinehto, mutta aina voi joutua myös tilanteeseen, jossa vertaistuki itseasiassa aiheuttaakin liian paljon pahaa oloa.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Taas yksi mekko pilalla!

Olen ollut todella kipeä viikon ajan ja vatsani on turvonnut kamalan suureksi. Vähän jo ehdin tätä pelätä, mutta tänään se sitten tuli työpäivän keskellä:
"No mutta, mitäs mitäs? Eilen jo katselin, että..."
"Siellä ei ole kyllä yhtään mitään."
Ja sitten ne pakolliset onkosinullalapsia ja vielähänontoivoa ja minullakinontuttujokakahdenkymmenenvuodenjälkeenonnistui.

Ja minä vain hymyilin ja juttelin kuin niitä näitä. Mitäs sellaisessa tilanteessa olisi muutenkaan voinut tehdä? Ei ollut mahdollisuutta lähteä tai antaa tulla sitä kaikkea.

Minulle tuli niin kamalan paha mieli. Olen todella kipeä. Olen turvoksissa enkä mahda sille mitään. Olen väsynyt. Ja minun pitää varoa näyttämästä vatsaani, ettei joku sohaisisi juuri siihen kipeimpään kohtaan. Taas yksi mekko, jota ei kannata pukea päälle. Äitiysmekko naiselle, joka hauduttaa kohdussaan pelkkiä pesäkkeitä.

perjantai 16. lokakuuta 2015

Leikkauspäivitys

Leikkauksen suunnitteluaika on marraskuun alussa. Olen pohtinut leikkausta paljon. Olen myös ollut kipeänä paljon. Kipeänä oleminen on leikkauspohdiskelun kannalta hyvä. Se konkretisoi leikkauksen tarvetta. Onneksi suunnitteluaika on pian. Sitten tiedän taas paljon enemmän ja voin valmistautua edelleen.

Arcoxia-särkylääke on ollut minun kohdallani aivan turha. Sain ohjeeksi syödä sitä päivittäin, mutta ei siitä ole mitään hyötyä. Olen joutunut kuitenkin syömään Ketorinia ja Panadolia tai Panacodia.

Soittelin leikkauspolille, jotta saisin tietää edes suunnilleen leikkausaikaa, mutta aikataulun arviointi siellä oli todella hankalaa. Kaikki riippuu siitä, mitä tehdään. Ilmeisesti pystyn jonkin verran vaikuttamaan myös itse siihen, milloin leikkaus on. Sairausloman kestoakin yritin selvittää, mutta arviointi on tietysti siinäkin vaikeaa. Hoitaja heitti arvioksi kolme viikkoa.

Nyt on sitten odoteltava suunnitteluaikaa, koska ennen sitä en oikeastaan tiedä vielä mitään. Ärsyttävää, koska haluaisin suunnittella elämääni vähän täsmällisemmin.

torstai 15. lokakuuta 2015

Liebster award

Sain haasteen Suunnittelemattomuuksissaankin-blogin Spukalta. Kiitos siitä! Pointtina on siis haastaa bloggaajia vastaamaan kysymyksiin ja jatkamaan haastetta edelleen. 

Tässä kysymyksiä ja vastauksia:

1. Tärkein asia minkä olet oppinut blogitaipaleesi aikana?
Olen oppinut, että kirjoittaminen on minulle todella hyvä tapa ajatella. Olen myös oppinut, että rehellinen tunteiden jakaminen tekee hyvää sekä kirjoittajalle että lukijalle. 

2. Mikä vuodenaika kuvaa sinua parhaiten?
Olen syksyihminen. Syksyllä alkaa aina uusi aika ja syksyssä on paljon energiaa. 

3. Mikä on unelma-ammattisi ja miksi?
Aikaisemmin halusin toimia kirjojen kustannusalalla, koska lukeminen on ollut minulle aina tärkeää. Nykyinen ammattini opettajana ei ollut minulle unelma etukäteen, mutta juuri nyt se on aivan parasta. Tulevaisuudessa haluaisin tehdä oppimateriaalia. Se kiinnostaa minua, koska sillä tavalla pystyisin kokoamaan yhteen vanhan unelma-ammattini ja nykyisen ammattini. Olen äärettömän kiinnostunut opettamastani aineesta ja haluan kehittää opetusta edelleen.

4. Tunnetko olevasi erityisherkkä?
En.

5. Linja-auto vai juna, miksi?
Aina juna. Minulle tulee todella herkästi matkapahoinvointia. Toisaalta juna ei vie kaikkialle.

6. Oletko ulkoilmaihminen?
No joo. Minulla on koira, jonka kanssa ulkoilen paljon.

7. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?
Minun täytyi saada ajatukseni järjestykseen. En pysty kirjoittamaan päiväkirjaa, koska kaipaan sitä, että teksti tulee luetuksi. Siis että tekstin täytyy olla luettava kokonaisuus. Päiväkirjaa ei kukaan lukisi, joten kirjoittaminen tuntuisi turhalta. Olin pitänyt aikaisemmin hääblogia. Sen vuoksi bloggaaminen tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta.

8. Ärsyttääkö sinua kirjoitusvirheet?
Riippuu paikasta. Virallisessa tekstissä tai esimerkiksi mediassa ärsyttää todella paljon. Minua ärsyttää huolimaton hällä väliä -asenne kieleen. Minua ärsyttää myös se, että kielellä helposti etäännytetään. Tämä näkyy etenkin virkakielessä, jossa ns. kirjoitusvirheet aiheuttavat tahallaan vaikeutta ymmärtämisessä. Usein tulee sellainen keisarin uudet vaatteet -olo, jossa kaikki esittävät ymmärtävänsä tekstiä, jota kukaan ei pysty ymmärtämään.

Arkikielessä en ärsyynny kirjoitusvirheistä kamalan paljon. Toki edelleen täysi välinpitämättömyys ärsyttää, mutta viilaukset eivät ole niin oleellisia.

Kirjoitusvirheitä on kovin erilaisia. On yksinkertaisia juttuja, kuten isot alkukirjaimet ja lopetusmerkit. Sitten on monimutkaisempia, mutta edelleen tärkeitä, kuten yhdyssanat tai pilkutus. On myös niitä, joilla ei kamalasti ole merkitystä, kuten vaikka se, kirjoitetaanko shampoo vai sampoo. Jälkimmäisissä teen itsekin usein tahallani "virheitä".

Olipas pitkä vastaus. Tämän perusteella voi varmaankin arvailla, mitä ainetta opetan!

9. Jääkiekko vai jalkapallo?
Ei kumpikaan. Vihaan penkkiurheilua. 

10. Mitä sinulle tulee mieleen sanasta sade?
Juuri nyt näin syksyllä tulee mieleen pimeys ja kylmyys.

11. Oletko onnellinen?
Todella onnellinen tätä nykyä. Elämä on asettunut ja lapsen odottaminen on ihanaa. Kaiken jälkeen osaan arvostaa sitä oloa, kun voi hengittää vaivatta.

On minun vuoroni esittää kysymyksiä:
1. Millaisia kokemuksia sinulla on vertaistuesta? Mitä olet siitä saanut? Onko siitä ollut jotain haittaa?
2. Mikä on suurin oivallus, jonka olet saanut lapsettomuustaipaleen aikana?
3. Onko lapsettomuus aiheuttanut sinussa yksinäisyyden kokemusta? Millä tavalla olet pystynyt korjaamaan yksinäisyyttäsi?
4. Onko lapsettomuus aihettanut sinussa yhteenkuuluvuuden kokemusta? Millaisissa tilanteissa olet kokenut yhteenkuuluvuutta?
5. Kuinka paljon pohdit lukijoita kirjoittaessasi blogia? Vaikuttaako lukijoiden pohtiminen valintoihisi kirjoittaessasi?
6. Millaiseen yhteen sanaan voisit kiteyttää sen, miksi kirjoitat blogia lapsettomuudesta?
7. Mikä on paras lapsettomuutta koskettava teksti, jonka olet ikinä lukenut?
8. Millaisia vaikutuksia lapsettomuudella on ollut ystävyyssuhteisiisi?
9. Oletko etsinyt jaksamiseen apua ulkopuolisilta? Millaista apua olet löytänyt ja saanut?
10. Mikä on lapsettomuudessa pahinta?
11. Mikä on lapsettomuudessa parasta?

Tämä haaste on jo kulkenut pitkin lapsettomuusblogeja ja moni saa varmaan haasteen jo vaikka kuinka monennetta kertaa, mulla väliäkö hällä. Haastan seuraavat:
Pihlajapuun katveessa ja Rowan
Kauan kaivattu ja Ainu
Ei tän pitäny olla näin vaikeeta ja Helmi
Mamma eller inte? ja Mamma-aspirant
Sateenkaaren värinen unelma
Ei lapsia tehdä... niitä saadaan ja Feeniks
Toiveena vauva
Vieraile meilläkin, haikara ja Ikuisesti kahdestaan
Vastatuulessa ja Vastatuuli
Kiertoteitä
Haikaranpesää etsimässä ja Etsijä

Tässä vielä ohjeet:
1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa. 
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen. 
3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award -tunnustuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa. 
4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.